Papukaijojen kauppa ja laki

Tällä sivulla käydään läpi tärkeimmät huomiot liittyen lintujen kauppaan sekä tärkeimmät asiakirjat, jotka myyjän tulisi sinulle antaa. Papukaijojen kaupan kohdalla kannattaa kiinnittä erityistä huomiota CITES-säännöksiin, sillä suurin osa lajeista kuuluu tämän säätelyn piiriin.

Papukaijojen kauppa ja laki

Tällä sivulla käydään läpi tärkeimmät huomiot liittyen lintujen kauppaan sekä tärkeimmät asiakirjat, jotka myyjän tulisi sinulle antaa. Papukaijojen kaupan kohdalla kannattaa kiinnittä erityistä huomiota CITES-säännöksiin, sillä suurin osa lajeista kuuluu tämän säätelyn piiriin.

Muista ainakin seuraavat asiat:

  • Eläinten kauppa on lain silmissä irtaimen tavaran kauppaa. Jos kauppaa käy kaksi yksityishenkilöä, on tärkeää sopia yksityiskohdista kirjallisesti. Jos linnun ostaa ammatinharjoittajalta tai yrittäjältä, sovelletaan kuluttajansuojalakia.
  • Suurin osa papukaijoista kuuluu CITES-säätelyn piiriin. Erityisen tarkasti säädellään CITES I -lajien kauppaa, joiden myynti vaatii luvan. Selvitä, kuuluuko valitsemasi laji CITES I tai II -listalle. Myös CITES II -lajit vaativat lain mukaan alkuperäistodistuksen!
  • Vaikka ostamasi laji ei kuuluisikaan CITES-säätelyn piiriin, pidä aina huoli, että saat mukaasi kauppakirjan sekä alkuperäistodistuksen. Kasvattajan pitäisi kirjoittaa syntymätodistus automaattisesti.

Lintujen kauppa ja laki

Suomessa eläinten kauppa rinnastetaan irtainten esineiden kauppaan. Ostaessasi eläintä esimerkiksi eläinkaupasta tai elinkeinonharjoittajalta turvanasi on kuluttajansuojalaki. Yksityisen kanssa asioidessasi on tärkeää, että kaikki kaupassa sovitut asiat on kirjattu kauppakirjaan, sillä sanallisesti sovittuja asioita on vaikea todistaa.

Käytännössä ei siis ole olemassa yksittäistä lakia, joka säätelee eläinten kauppaa. Eläinsuojelulaki käsittelee lähinnä eläinten pitämistä (tosin kieltäen eläinten kaupan harjoittamisen liikkuvana kauppana). Elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisessä kaupassa sovelletaan pääasiassa kuluttajansuojalakia.

Linnun ostaminen eläinkaupasta tai muulta elinkeinonharjoittajalta:

Kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia. Tästä löydät lisätietoa mm. Kuluttajaliiton nettisivuilta.

Muutama huomio liittyen kuluttajariitalautakunnan ratkaisuihin.

  • Eläimen ”vioista”, jotka esimerkiksi haittaavat sen käyttöä kasvatukseen, on suositeltu hinnanalennusta.
  • Ostajalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaavaa seuraeläintä kuolleen eläimen tilalle korvauksena, vaan lautakunta on suositellut myyjää korvaamaan eläimen hinnan ostajalle.

Linnun ostaminen yksityiseltä

Ostettaessa lintu yksityiseltä henkilöltä sovelletaan kauppaan kauppalakia. Lain alussa kuitenkin sanotaan, että lakia ei sovelleta niiltä osin, mitä ostajan ja myyjän välillä on sovittu erikseen. Käytännössä kiistatilanteessa sanallista sopimusta on lähes mahdoton todistaa. Tämän takia kannattaa pitää huoli, että kaikki sovitut ehdot on kirjattu kauppakirjaan, josta saat mukaasi molempien osapuolten allekirjoituksella varustetun version (näitä pitää tehdä kaksi: yksi ostajalle ja yksi myyjälle).

Lähtökohtaisesti kauppahinta maksetaan kokonaan linnun luovutuksen yhteydessä. Voitte sopia myyjän kanssa myös osamaksusta, mutta luultavasti harva myyjä suostuu tähän. Suomestakin löytyy useita esimerkkejä siitä, että maksut ovat viivästyneet tai jääneet kokonaan väliin. Jos havaitset ongelmia ostamassasi linnussa (esimerkiksi perinnöllinen sairaus tai jokin muu terveydellinen ongelma), on siitä reklamoitava myyjälle välittömästi (lain mukaan ”kohtuullisessa ajassa”).

Etuosto-oikeus

Jotkut kasvattajat haluavat sisällyttää kauppakirjaan etuosto-oikeuden, eli jos linnun ostaja koskaan myy kyseistä lintua, hänen tulisi tarjota tätä ensimmäisenä kasvattajalle. Lain näkökulmasta tällainen etuosto-oikeus ei luultavasti ole pätevä, ellei kasvattaja voi osoittaa, että etuosto-oikeuden noudattamatta jättämisestä on koitunut rahallista haittaa. Jos etuosto-oikeus on peruste hinnan alentamiselle, voi tilanne olla toinen.

Suosittelen kuitenkin noudattamaan sopimusta etuosto-oikeudesta. Sen kirjaamisen taustalla on yleensä se yksinkertainen syy, että kasvattaja välittää myymistään poikasistaan niin paljon, että haluaa niiden päätyvän jatkossakin hyviin koteihin. Usein kokenut kasvattaja pystyy etsimään uuden hyvän kodin helpommin. Vaikka etuosto-oikeuden noudattamatta jättäminen ei olisi laitonta, olisi se ainakin hyvien tapojen vastaista.

Takaisin ylös


CITES-sopimus

CITES-sopimus (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on kansainvälinen uhanalaisten villieläinlajien ja kasvien kauppaa säätelevä sopimus, jonka tavoitteena on suojella niitä. Koska monet papukaijalajit ovat uhanalaisia, on tämä erityisen tärkeä ostettaessa ja myytäessä lemmikkipapukaijoja.

Tämän tiedon lähteenä on toiminut pääosin Suomen ympäristökeskuksen sivusto, jolta löydät ajantasaista tietoa aiheesta: www.ymparisto.fi/cites. Kannattaa varmistaa tuoreimmat tiedot aina sieltä. Päivitetyn lajilistan löydät Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sivustolta.

CITES-säännösten noudattamatta jättäminen on vähintään luonnonsuojelulain rikkomus. Tämä koskee kaikkea CITES-lajien kauppaa ja luovuttamista, sekä kaupallista toimintaa että yksityishenkilöiden välistä toimintaa. Pyytäminen luonnosta lemmikiksi uhkaa monia papukaijalajeja luonnossa. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, ettei ostamasi papukaija ole luonnosta pyydetty.

CITES-sopimuksessa lajit on jaoteltu kolmeen eri lajiliitteeseen. Tämän takia puhutaan esimerkiksi CITES-liitteen I tai II lajeista. EU:n lainsäädännössä tämä sopimus on toimeenpantu uhanalaisten lajien kauppaa säätelevällä lainsäädännöllä, jossa käytössä on liitteet A, B, C ja D. EU:n lainsäädäntö on CITES-säädöksiä tiukempi. Käytännössä papukaijojen kohdalla CITES I -lajit vastaavat EU-liitteen A lajeja, ja CITES II -lajit EU-liitteen B-lajeja. Joidenkin eläinten kohdalla esimerkiksi CITES II -laji voi kuulua EU-liite A:han, jolloin sen kaupassa noudatetaan tiukempia kriteereitä.

Suurin osa papukaijoista kuuluu joko liitteisiin I/A sekä II/B!

CITES- ja EU-sopimukset asettavat tiukat kriteerit näiden lajien kansainväliselle kaupalle. Suomen sisäisessä kaupassa on tärkeä huomioida erityisesti lakien vaatimukset eläinten tunnistemerkinnästä, vaadittavista asiakirjoista sekä liitteen I -lajien kohdalla (ns. CITES I -lajit) vaadittavasta EU-luvasta. Jos olet tuomassa lintua EU:n ulkopuolelta, ole yhteydessä Ympäristökeskukseen. Eviran sivuilla on lisätietoa lintujen tuonnista EU-maista.

keltaniska-amatsoni

Esimerkiksi keltaniska-amatsoni (Amazona ochrocephala auropalliata, tai Amazona auropalliata riippuen lähteestä) on CITES I -laji. Kuvassa taustalla näkyvä harmaapapukaija (Psittacus erithacus) on CITES II -laji, mutta lajin luonnonvaraisten kantojen katoaminen on iso riski, jonka takia laji voi joku päivä siirtyä CITES I -lajiksi.

Tärkeimmät huomioitavat seikat ostettaessa papukaijoja Suomesta

CITES-liitteen I lajit (EU-liite A):

  • Linnut vaativat pysyvän merkinnän (saumaton umpirengas papukaijoilla)
  • A-liitteen lajin myyminen vaatii Suomessa ja muualla EU:n sisällä EU-todistuksen (jota varten tarvitaan myös alkuperäistodistus). Kyseisen luvan numeron tulee olla myynti-ilmoituksen yhteydessä. Suomessa tämän myöntää Suomen ympäristökeskus.
  • Myös linnun ostajaksi ilmoittautuminen vaatii lupaviranomaisen luvan CITES I -lajien kohdalla.

CITES I -lajeista poikkeuksen muodostavat uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) ja huppuparatiisikaija (Psephotus dissimilis). Näitä saa myydä EU:n sisällä ilman lupaa, kunhan mukana tulee alkuperäistodistus ja lintu on merkitty umpirenkaalla.

CITES-liitteen II lajit (EU-liite B):

Myös näiden lajien myyminen vaatii kauppakirjan sekä alkuperäistodistuksen. Ympäristökeskus suosittelee, että alkuperäistodistukseen kirjataan seuraavat tiedot:

  • kaksiosainen tieteellinen nimi
  • eläimen yleisnimi ja englanninkielinen nimi
  • eläimen alkuperä, syntymämaa, paikka ja aika
  • eläimen yksilöllinen tunniste esim. mikrosirunumero ja/tai umpirenkaan numero
  • onko kyseessä koiras vai naaras
  • muita tuntomerkkejä
  • kasvattajan nimi ja yhteystiedot
  • myyjän nimi, yhteystiedot ja hänen allekirjoituksensa
  • ostajan nimi ja yhteystiedot
  • päivämäärä ja paikka
  • liitteenä ostokuitti

Ympäristökeskuksen kanta CITES-lajien alkuperäistodistukseen liittyen seuraavaa: “Jos myyjä ei suostu alkuperätodistusta kirjoittamaan, eli osoittamaan myytävän eläimen olevan laillista alkuperää, ei eläintä kannata ostaa.” Jos esimerkiksi eläinkauppa ei suostu antamaan CITES II -lajille alkuperäistodistusta, niin jätä lintu ostamatta ja raportoi tapahtunut ympäristökeskukselle!

Papukaijalajeista vain undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu (Nymphicus hollandicus), ruusukaijanen (Agapornis roseicollis) ja kauluskaija (Psittacula krameri) eivät kuulu tämän säätelyn piiriin. Ei kuitenkaan ole mitään syytä, etteikö näiden mukaan annettaisi alkuperäistodistusta!

Takaisin ylös


Papukaijan kaupan asiakirjat

Kirjalliset asiakirjat ovat tärkeitä ostettaessa papukaijaa. Suurimmalla osalla lajeista ne on löydyttävä jo lainkin mukaan. Lisäksi asiakirjat toimivat turvanasi mahdollisissa ongelmatilanteissa. Myyjän tulisi ensisijaisesti ehdottaa sinulle näiden asiakirjojen tekemistä ilman, että joudut pyytämään niitä itse.

Tärkeimmät asiakirjat ovat alkuperäistodistus / syntymätodistus sekä kauppakirja. Älä osta papukaijaa kasvattajalta tai kaupallisesti toimivalta myyjältä, jos et saa sen mukana näitä papereita! Joidenkin vanhempien uutta kotia etsivien papukaijojen mukana ei tule mitään asiakirjoja, mutta tällöin sen alkuperästäkään ei ole takeita. Lain mukaan näidenkin lintujen mukana pitäisi tulla CITES-sopimuksen vaatimat paperit.

Alkuperäistodistus/syntymätodistus

Tämä dokumentti on todistus linnun alkuperästä. Jos ostat poikasen suoraan kasvattajalta, hän voi kirjoittaa sinulle syntymätodistuksen.

Syntymätodistus/alkuperäistodistus on tärkeä seuraavista syistä:

  • CITES I ja II lajeille se vaaditaan lain mukaan.
  • Todistus yhdistettynä tunnistemerkintään todistaa, että omistat linnun. Se voi auttaa karanneen linnun saamisessa takaisin kotiin.
  • Todistus toimii merkkinä hyvästä alkuperästä.
  • Lintu on helpommin jäljitettäessä, jos sitä pesitetään tulevaisuudessa. Näin voidaan välttyä pesittämästä sukulaisia. Erityisen tärkeää mm. undulaattien ja neitokakadujen kohdalla.
  • Uuden kodin etsiminen linnulle helpottuu, jos siitä joudutaan luopumaan.

Pohjan syntymätodistukselle löydät mm. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:ltä.

Kauppakirja

Lemmikkien kauppa on lain silmissä irtaimen tavaran kauppaa. Jos myyjä ja ostaja eivät pääse erimielisyyksistä sopimukseen, joudutaan näitä ratkomaan käräjäoikeudessa. Tästä syystä onkin tärkeää, että kaikista tärkeistä asioista on sovittu kirjallisesti, kuten:

  • Kaupan kohde
  • Hinta ja maksuehdot
  • Luovutus ja omistusoikeuden siirtyminen
  • Toiminta ongelmatilanteissa

Erityisesti kannattaa sopia, miten toimitaan, jos lintu kuolee uuden omistajan luona nopeasti tautiiin tai muuhun tilaan, joka sillä oli jo ennen kauppaa.

Pohjan kauppakirjalle löydät mm. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:ltä.

Todiste DNA-testistä

Jos myytävän linnun sukupuoli on testattu DNA-testillä, tästä tulisi saada todistus. Esimerkiksi yleisesti käytetystä saksalaisesta IMDB:stä saa tällaisen sertifikaatin. Suomessakin on paljastunut tapauksia, joissa DNA-testatuki väitetty lintu on paljastunut toiseksi sukupuoleksi.

Jos myyjä väittää linnun olevan tiettyä sukupuolta ilman DNA-testiä, kannattaa tämän kanssa olla varoainen. Joistain lajeista sukupuolen huomaa heti (kuten avoparikaijat, joiden koiraat ovat vihreitä ja naaraat punaisia) sekä joistain tapauksista (kuten neitokakadut joskus) voi osaava kasvattaja sanoa sukupuolen värimuunnosten perusteella (jos oikeasti osaa laskea tämän). Tietenkin muniva lintu on väkisin naaras.

Jos sukupuolen määrittäminen perustuu myyjän arvailuun (kuten käyttäytyminen tai värien haaleus yms), tämä ei koskaan ole varmaa! Usein neitokakadujen sukupuolen sanotaan olevan tiedossa, vaikka sukupuolta ei voi selvittää ennen ensimmäistä sulkasatoa (ellei kyseessä ole sopivat värimuunnokset). Tällöin asiasta kannattaa kysyä joltain osaavalta harrastajalta.

Koeaikasopimus

Varsinkin ostettaessa uutta lintua seuraksi vanhemmalle linnulle voi olla tarpeen ottaa uusi lintu koeajalle, jotta varmistetaan, että nämä linnut tulevat toimeen keskenään. Tästä kannattaa kirjoittaa oma sopimus.

Pohjan koeaikasopimukselle löydät mm. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:ltä.

Takaisin ylös