Neitokakadu olikin aivan muuta, kuin kasvattaja lupaili

Etusivu » Tarinoita » Neitokakadu olikin aivan muuta, kuin kasvattaja lupaili

Neitokakadu olikin aivan muuta, kuin kasvattaja lupaili

Teksti:

Etsin hieman harvinaisemman väriselle neitokakadulleni puolisoa lemmikiksi ja kasvatukseen, ja kirjoitin ostoilmoitukseen, että etsimälläni linnulla tulee olla erityisen hyvä töyhtö muiden jalostukseen sopivien ominaisuuksien lisäksi, jotta lintuja voitaisiin pesittää.

Minuun otti yhteyttä kasvattaja, jolta olin jo kerran aikaisemmin ostanut linnun tarkoituksenani löytää tälle samalle linnulleni puolison. Ensimmäisellä kerralla en saanut pyynnöistäni huolimatta linnusta kuvaa, ja värimäärityksessä oli epäselvyyttä. Vasta otettuani linnun sain selville, että väri olikin kaneli, jota ei voi yhdistää toisen neitokakaduni värin kanssa.. Yhteydenpito kasvattajan kanssa oli takkuista, mutta väristä huolimatta linnussa ei ollut mitään vikaa, joten aloin keskustella toisen linnun hankkimisesta, kun muualta en meinannut sopivaa lintua löytää.

Kommunikointi netin kautta oli jälleen hieman vaikeaa, ja moneen kertaan pyydeltyäni sain poikasesta yhden kuvan, josta ei oikein käynyt ilmi koko eikä rakenne. Omasta virheestäni menin kuitenkin luottamaan kasvattajan kykyyn arvioida linnun sopivuus pesitykseen, joten sovimme kaupoista ja maksoin jopa linnun etukäteen. Poikanen tuotiin lomareissun yhteydessä kuin ohimennen kotikaupunkiini, ja siitä tokaistiin ainoastaan sen olevan vielä aika pieni. Olin tyrmistynyt, ja menin tilanteessa niin lukkoon, etten osannut muuta kuin ottaa rääpäleen mykistyneenä vastaan: Neitokakadu oli hyvin pieni, lyhytpyrstöinen ja lähes töyhdötön. Silti se näytti luovutusikäiseltä. Kasvattajan huomio kiinnittyi muualle, ja hän lähti ystävineen jatkamaan matkaa.

Kotona tarkastelin pikkuista lähemmin, ja huomasin, että pienuuden lisäksi linnun niskassa oli outoja sulkia, joihin en ole vieläkään löytänyt selitystä. Tavallisten höyhenten lomasta kasvoi kuin hiuksia, jonka päissä oli pienet tupsut. Lisäksi poikasen varvas oli kasvanut vinoon. Ilmoitin tästä kasvattajalle, ja hän sanoi, ettei ollut huomannut mitään virheitä. En ymmärrä, kuinka tuollaisia ominaisuuksia ei huomaa, jos poikasista ollaan yhtään oltu kiinnostuneita.

Neitokakadu kasvoi kyllä kooltaan, mutta jäi varsin lyhytpyrstöiseksi ja pienitöyhtöiseksi, eivätkä oudot sulat niskassa ole parin vuodenkaan jälkeen täysin hävinneet. Kaikkein ikävintä on, että lintu osoittautui krooniseksi munijaksi, eli se munii jatkuvasti uusia munia ilman koirastakin, mikä voi vielä viedä sen hengen. Ongelma on todennäköisesti hormoniperäinen ja periytyvä.

Tämän jälkeen en ole saanut kasvattajaan yhteyttä, kun olen kysellyt poikasen vanhemmista.

Oikeasti minulla olisi ollut oikeus palauttaa poikanen, mutta sääli sai minut pitämään huolta nappisilmästä. Vastaisuudessa en tule ottamaan ainuttakaan lintua myyjältä, jolta en saa tarpeeksi tietoja linnuista ja niiden oloista. Mielellään menen katsomaan emojen kasvatusolot, enkä todellakaan sitoudu ottamaan eläintä sitä näkemättä.

Teksti: Anonyymi, kuva: kuvituskuva (morguefile.com)